Koko päivän mieliala lähtee siitä mitä on päällä. Oma tyyli tuo mielihyvää ja niitä vaatteita kannetaan ylpeydellä. Jos jokin asukokonaisuus ei miellytä tai siinä on jokin mikä ei oikeen tunnu hyvältä, on koko päivän vaikea olla. Joskus on aikakausia jolloin tuntuu kuin oma tyyli katoaisi. Sillon on ihan sama mitä on päällä koska kaikki tuntuu yhtä inhottavalta. Menee aikaa että taas löytää sen oman juttunsa ja kultaisen keskitien. 

Näin kävi. Mutta onneksi eilen astuin pelin eteen ja huomasin että olin onnistunut löytämään juuri oikean kokonaisuuden. Ahaa elämys pelasti koko päivän, edes sade ei pilannut sitä.  

 Koko homman kruunasi uusin kirpparilöytö. Maaailman söpöin vihreä laukku <3

Kilinää

Pikku tyttönä halusin aina tutkia iskän avaimia. Mikään ei ollut hienompaa kuin kilistellä niitä miljoonia avaimia kuunnella niiden helinää. Vaikka tiesin mihin avaimet oli (ainakin suunnilleen) kyselin iskältä "mihin tämä on? entä tämä?". Puolet avaimista oli vanhoja tai muuten vain tietämättömiin oviin. Silloin ajattelit että "vitsit siitä tietää että on aikuinen kun on yhtä paljon avaimia kuin iskällä." Pikkusena jopa keräilin mummun ulkovarastosta vanhoja avaimia tunteakseni oloni isoksi. Teininä keräilin avaimenperiä. Parhaimmillaan 8 avaimenperää yhtä avainta kohden. Pääasia että kilinä kävi.

Tänään sitten sain oman kodin avaimet, vaatimattomat 7 avainta. Ehkä nyt voin sanoa että olen  aikuinen ainakin avainten määrän perusteella. Todellisuudessa en taida koskaan kasvaa aikuiseksi.